"Hän rakasti tietoa kuin sokea päivänvaloa. Ei toki! Eihän hän tietoa rakatanut. Hän rakasti vain tiedon hahmoa ja ilmaisua. Hän rakasti kirjaa, koska se oli kirja. Hän rakasti kirjan tuoksua, muotoa ja nimeä."

Bibliomania on vuodelta 1837 ja Flaubertin ensimmäinen teksti. Päähenkilö, kirjakauppias Giacomo, on melkoinen kirjanrakastaja, ja rakastaa kirjoja niiden itsensä, ei niiden sisältöjen vuoksi. Kirjoja saadakseen Giacomo menee todella pitkälle, ja jopa liiankin pitkälle. Tarina perustuu melko tarkasti La Gazette des Tribunax -lehdessä ilmestyneeseen artikkeliin munkista nimeltään Don Vincente.

Flaubertin kertomuksen lisäksi kirjassa on kaksi esseetä. Hannu Salmi käsittelee kirjoituksessaan Kirjojen narrit ja orjat Don Vincenten ja muidenkin kuuluisten bibliomaanien tarinoita ja näiden tarinoiden leviämistä. 

Toinen essee on kirjan suomentajan, Antti Nylénin, kirjoittama Kirjoista ja ihmisistä. Hän pohtii kirjojen olemusta ja lukemisen muuttumista. Ohessa käsitellään esimerkiksi sähköisiä lukulaitteita. Antin mukaan kirjoista pitää aina maksaa, jotakin täytyy uhrata. Ja tähän hänellä on pätevä ajatus: "Tavallisin ja varmasti tervehenkisin kirjoista maksamisen tapa on lukeminen." Siihen on helppo yhtyä.

Jotenkin tämä kirja toi myls mieleen netin kirjahyllykuvat, ainakin tällainen löytyy: http://bookshelfporn.com