Tämä kirja oli hauska ja nopealukuinen välipala, jonka hotkaisi yhdeltä istumalta nopeasti. Kirja esittelee hauskasti erilaisia tyyppejä, joita saattaa elämässään kohdata. Mukana on esimerkiksi Äiti, Lapsuudenystävä ja Italialainen poikaystävä. Kovikaan moni näistä tyypeistä ei oikein omalla kohdalla kolahtanut, mutta hauskoja tarinat olivat silti. Omia suosikkeja löytyi pari, Synnytyssairaalaystävä ja Pihlajasaaren Ruskea Rouva. Synnytytssairaalaystävä on tyyppi, joka tunnetaan vain johonkin yhteen asiaan liittyen, kuten synnytyssairaalaan. Ja heidän kanssaan saatetaan jakaa intiimejäkin asioita, vaikkapa välilihanrepeämistä tai ummetuksesta, joita ei julkisesti kerrota edes niille oikeille ystäville. Tällaiset tilannekaverit sitten helposti jäävät tilanteen mentyä ohi, eikä yhteyttä enää pidetä. Samanlaisia tilannekavereita löytyy synnytyssairaalan ulkopuoleltakin, vaikkapa lomakavereina. Tai voisin kuvitella, että miehillä armeijakaverit voisivat mennä tähän kastiin.

Toinen suosikkini, Pihlajasaaren Ruskea Rouva, kuvasi minusta hienosti ajan kulkua. Sitä, miten lapset kasvaaja maailma pyörii huomaamattaan. Tässä pätkä siitä kuvauksesta:

"Pihlaasaaressa tiedetään täsmälleen ketkä tutut tulevat mihin aikaan ja mihin he asettuvat. Kun kello on kaksi aletaan ihmetellä missä pikkuinen Laura mahtaa viipyä. Laura on myöhässä, ajatellaan, ja juuri silloin Laura taapertaa esiin kulman takaa äitinsä ja isänsä kanssa. Vähän myöhemmin saapuu Pihlajasaaren Ruskea Rouva, ja siitä tiedetään että kello on kolme.

...

Pihlajasaaren Ruskea Rouva muuttuu niin hitaasti että sitä ei melkein huomaa, toisin kuin pikkuinen Laura. Joskus saattaa tuntua siltä että Laura kasvoi yön aikana kaksikymmentä senttiä ja oppi käyttämään possessiivisuffiksia. Pihlajasaaren aika on erillinen ulottuvuus, jatkumo joka ei ole tekemisessä normaalin ajankulun eikä vuodenaikojen kanssa. Pihlajasaaren aika kulkee katkeamatta omassa tilassaan, eikä hellepäivien välissä ole koskaan syksyä, talvea eikä kevättä. Siksi Pihlajasaaressa on täysin luonnollista, että eräänä päivänä kello kaksi, juuri opittuaan sanomaan ”minun kastelukannuni”, pikkuinen Laura ei enää tulekaan. Lauran isä ja äiti tulevat kahdestaan, ja kun heiltä kysyy missä pikkuinen Laura on, he vastaavat että Laura on poikaystävänsä kanssa interraililla. Siitä saattaa tulla alakuloinen olo, sillä Pihlajasaaren Ruskeaa Rouvaakaan ei ole enää aikoihin näkynyt, ja on aika selvää ettei enää näykään."