Tämä oli ensimmäinen lukemani Isomäen scifi-jännäri. Tämä pyörii pitkälti ilmastonmuutosta seuraavan ympäristökatastrofien ympärillä, niin kuin käsittääkseni muutkin Isomäen kirjat. Lisäksi kuun pinnalta löytyneet jäljet viittaavat vahvasti Maan ulkopuoliseen elämään. Näistä on kasattu viihdyttävä ja mukaansatempaava jännäri, jonka ympäristöuhkat ovat melkoisen pelottavia ja realistisen oloisia.

Olennainen osa kirjan ideaa käsittäkseni on ekokatastrofilla pelottelu, ja se toimii ainakin minuun. Toisaalta kirjassa esitellään myös mielenkiintoisia ideoita, miten Maapallon lämpenemistä voisi hillitä. Näistä olisi mielenkiintoista kuulla lisää tutkittua dataa. Esimerkiksi tässä kylvetään mereen rautajauhoa planktonin toiminnan parantamiseksi, minkä pitäisi auttaa planktonia sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä. Ja radikaalimpiakin ideoita on.

Vastapainoksi hiukan häiritsee päähenkilöpariskunnan erikoislupa yksityisautoiluun, mikä minusta ei ole kunnolla perusteltu. Varsinkin, kun he kritisoivat pääministerin autonkäyttöä viihdetarkoituksiin, mutta ajelevat itse hiukan satunnaisen oloisesti ympäriinsä. Mieluummin olisin lukenut heidän käyttävän julkisia kulkuneuvoja yhdistettynä jonkinlaisiin yhteiskäyttö-/vuokrapyöriin tai jotain muuta ekologisempaa.

Kirjasta tulee myös mieleen joskus aiemmin lukemani ekotrilleri Pedot, jonka on kirjoittanut Frank Schätzing. Pedot ilmestyi alkukielellään saksaksi 2004, kun tämä on vuodelta 2000, eli kumpikin kirjoittaja on luultavasti itsenäisesti päätynyt yliluonnollisten ilmiöiden mukana oloon. Molemmissa kirjoissa on myös merkittävä osuus merenpohjan metaanijääesiintymien sulamisella, vaikka sitä seuraavat onnettomuudet ovat hiukan erilaiset. Ja tämä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman.

Tähän loppuun laitan vielä näytteen kirjasta. Tämä esittelee myös yhden mielenkiintoisen näkökulman ilmastonmuutokseen liittyen, sen käyttöön aseena:

"Venäjän hallitus oli myös tiennyt aivan liian hyvin, mitä Golfvirran heikkeneminen tekisi sen vaarallisimmalle kilpailijalle, Euroopan Unionille. Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan joskun oli parasta vain asettua joen rannalle odottamaan, että pahimman vihollisen ruumis kelluu jokea alas. Cherenkov oli toiminut sananlaskun hengessä. Hän oli istunut alas ofdottamaan ja katsellut, miten Euroopan siirtomaavaltojen unelmat olivat hautautuneet lumeen ja pakkaseen. Cherenkov oli, tietoisesti, käyttänyt miljoonia hiilidioksidia ilmakehään syytäviä savupiippuja ja autojen pakoputkia sekä maailman tärkeintä merivirtaa eräänlaisena sota-aseina Euroopan liittovaltiota vastaan."