Kirjassa oli mukana päätarinan lisäksi kaksi lyhyttä novellia: hiukan pelottavaakin taikuutta sisältänyt Tyttö peilissä ja muistojen voimasta kertova Muistojentekijä.

Varsinainen tarina sisälsi myös yliluonnollisen osuutensa - lähitulevaisuutta ennustavan kirjan. Päähenkilö on teini-ikäinen tyttö, Tamara, jonka perhe menettää äkillisesti niin isän kuin omaisuutensa. Seurauksena Tamara äiteineen muuttaa Arthur-enon ja tämän vaimon Rosaleenin luo. Uusi elämä tuntuu aluksi paljon tylsemmältä ja kaikki tuntuvat hiukan salailevan jotain. Tätä selvitellessään Tamara tutustuu sukunsa menneisyyteen ja loppu on tietysti ainakin jollain tavalla onnellinen ja Tamara henkisesti kypsempi. Kirja on ylipitkä, mutta mukiinmenevän lepposia luettava. Seuraavassa on pätkä kirjasta. Tässä Tamara vertailee omaa kotiaan toiseen, jossa hän vierailee, ja kertoo, miten tavarat tekevät asunnosta kodin.

"Rosaleenin ja Arthurin kodin tavoin myös siellä aisti, miten talossa oli asunut aikaisemmin monia sukupolvia ja kasvanut lapsia, jotka olivat juosseet ja mekastaneet käytävissä, rikkoneet tavaroita, kasvaneet aikuisiksi, rakastuneet ja tulleet taas järkiinsä. Sen sijaan, että asukkaat olisivat omistaneet talon, talo omisti jokaisen heistä. Meidän talossamme ei ollut koskaan tuntunut siltä. Olin rakastanut kotiamme, mutta siivoojat olivat puhdistaneet sieltä jokaisen häivähdyksen elämästä, karkottaneet joka päivä historian tuoksun ja korvanneet sen kiillotusaineella. Huoneiden sisustus uusittiin kolmen vuoden välein: vanhat huonekalut heitettiin ulos, uudet kannettiin sisään, hankittiin sohvaan sointuva taulu. Meillä ei ollut sekalaista, vuosien varrella kerääntynyttä tavarakkokoelmaa. Ei yhteen sullottua, tunteisiin vetoavaa rojua, joka huokui salaisuuksia."