Tässä oli tuhti paketti lomaluettavaa. Näkijän tytär sijoittuu 1200-luvun suomeen ja "toiseen" Suomeen tehtyyn ristiretkeen (ensimmäisen ristiretken todellisuus on melko vahvasti kiistetty). Tarinassa liikutaan niin Varsinaissuomessa kuin Hämeessäkin ja tarjolla on mielenkiintoisesti esitettynä yksityiskohtia ja elämänkuvausta ajasta, muttei onneksi niin ylitsevuotavasti kuin Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaani -kirjasarjassa. Kirjan lopussa on myös lyhyt selvittely ajan histroista ja pieni sanasta, jotka ovat mukavaa oheisluettavaa kirjalle.

Tarinan päähenkilö Eira on hyvään sukuun ja rikkaaseen perheeseen syntynyt äpärätytär, jolla on näkijän ja parantajan taitoja biologiselta isältään perittynä. Vanhan ja uuden uskonnon keskinäisen kilpailun, aikakauden kuvauksen ja Eiran kasvutarinan pyörteessä keskiöön nousee kolmiodraama Eiran, tämän kasvinveljen Rikhardin ja pitkään tuntemattomana pysyvän ilvespojan kesken. Kirja pääsee siis samaan sarjaan Kaari Utrion historiallisen romantiikan joukkoon, eikä ole sellaisena yhtään huono, hiukan lyhyempänä se voisi kuitenkin toimia vielä paremmin.

Ehkä eniten kirjassa jäiloppujenlopuksi vaivaamaan sen kansikuva (sen voi katsoa vaikka täältä: http://www.adlibris.com/fi/kirja/nakijan-tytar-9789513170813 ). Päähenkilöllä on kyllä punainen tukka ja kuvan naisen asu on historiallinen (vaikkei kyllä sellainen kuin kirjassa kuvataan), mutta jotenkin tämä on aivan väärän näköinen, eikä naisen vahva meikkaus ainakaan paranna asiaa.

Tämä ongelma aina välillä iskee vastaan, kun kirjoista tehdään elokuvia. Lukiessaan kirjaa, päähenkilöt näkee välillä hyvin vahvasti mielessään, eikä elokuvaan valittu näyttelijä olekaan sitten yhtään oikean näköinen. Varsinkin jos kirjan hahmoon erehtyy kiintymään, tämä saattaa pilata pahimmillaan koko leffakokemuksen. Sama pätee muuten sarjakuviin. Luin joskus aiemmin Joe Abercrombien kirjan The Blade Itself, ja törmäsin sen jälkeen kirjasta tehtyyn sarjakuvaan. Henkilöt olivat niin väärän näköisiä, etten pystynyt sitä lukemaan.

Toisin päin tilanne kyllä toimii: jos ensiksi näkee leffan ja sitten lukee kirjan, on kirjan hahmot selvästi näyttelijöidensä näköisiä, eikä ongelmaa synny, esimerkiksi Tuulen viemää -elokuvan onnistuin näkemään ennen kirjan lukemista, ja se toimi oikein hyvin. Kehno kansi ei onneksi kuitenkaan ole syy olla lukematta kirjaa. Jos historiallinen romantiikka genrenä kiinnostaa, Näkijän tytärtä voin kesälukemistoon suositella.