Lasse Nordlund elää omavaraisesti maatilallaan Valtimossa, ja tarvitsee vain 30-50 euroa vuodessa rahaa (esim. terveyskeskusmaksuihin). Ajatus riippumattomuudesta on kyllä houkutteleva, mutten itse varmaan pystyisi menemään näin pitkälle. Kirjassa on paitsi tietoa Lassen elämästä ja hänen käyttämistään perinteisistä käsityömenetelmistä myös pohdintoja nykyisestä raha- ja energiataloudesta.

Norlundilla on mielenkiintoinen ajatus energiankäytön suhteesta ravinnosta saatuun energiaan. Hänen mukaansa kivikauden ihminen on kyennyt itsensä lisäksi pitämään hengissä 1-2 muuta. Jokainen traktoriviljelijä puolestaan elättää 50 henkeä, mutta energiapanoksella, joka vastaa 1500 työntekijää peltotöissä. Ja koneiden ajansäästö siirtyy todellisuudessa siihen, että muut ihmiset valmistavat peltotyössä käytettäviä laitteita. Todellista tehokkuutta olisivat siis mahdollisimman yksinkertaiset laitteet.

Tällaisista laskelmista olisi mukava tietää lisää; ovatko muut päässeet samanlaisiin tuloksiin? Ja miten tällainen on laskettu? Olisiko kaikkien siis siirryttävä mahdollisimman yksinkertaiseen elämään Maapallon pelastumiseksi? Vai voisiko uusituvista energiamuodoista, kuten aalto- tai aurinkoenergiasta löytyä ratkaisu energiahyötysuhteeseen.

Lassen mukaan ihmisen elättämiseen riittää 5 aaria eli 500 neliömetriä, kun lisäksi käydään marjassa ja sienessä. Joten yritin hiukan tehdä laskelmia. Maapallon pinta-ala on 510 100 000 neliökilometriä ja siitä 71% on veden peitossa, eli maapintaa on 0,29*510 100 000 km^2 = 147 929 000 km^2. Maapallon väkiluku 7 370 054 000 henkeä (http://www.worldometers.info/fi/ sivun mukaan nyt kirjoitettaessa). Tämä jättäisi reilut 20 000 neliömetriä henkeä kohti eli riittäisi hyvin Lassen laskelmien mukaan. Toki kaikki pinta-ala ei ole viljelykelpoista.

Tästä tietoa etsiessäni päädyin tähän blogiin:

https://jukkapeuranpaa.wordpress.com/category/maailma-hehtaareiksi-muutettuna/

Se mm. esittää arvion, että 2050 maailmassa on 50 miljardia ihmistä ja sen myötä peltoalaa 0,15 hehtaaria (eli 15 aaria) peltoalaa henkeä kohden. Lassen laskelmien mukaan tämä riittäisi siis vielä hyvin kaikkien ihmisten elättämiseen. (Lihansyönnistä täytyy ehkä silti luopua.) Toki minulla ei ole tietoa, paljonko metsää tarvitaan kaikkien tarvittavien marjojen ja sienten kasvattamiseen.  Ja aika monta muutakin muuttuvaa tekijää on, kuten vaikka erot vuosien välillä saatavassa sadossa.

Ja tähän loppuun kirjoitan vielä Lassen oman marjojensäilöntämenetelmän, jonka perässä oikeastaan kirjaa aloin lukemaan: Marjat ryöpätään kokonaisina, eli keitetään noin minuutin ajan. Marjat siirretään reikäkauhalla lasipurkkeihin ja mukaan laitetaan hiukan ryöppäyksestä jäänyttä mehua. (Sen verran että nestepinta kattilassa jää samalle tasolle kuin ennen ryöppäystä.) Purkki käännetään jäähdytyksen ajaksi ylösalaisin. Purkit säilytetään viielässä ja niitä käännetään ensimmäisen viikon ajan kerran päivässä ylösalaisin siten, että kansi on vuoroin päällä vuoroin pohjalla. Toisella viikolla purkit käännetään joka toinen päivä, kolmannella viikolla joka kolmas päivä jne. Vuoden päästä riittää kääntely kerran kuussa. Tälle kesälle tätä ei taida ehtiä kokeilla, mutta ensi kesänä pitää yrittää.