Löysin tämän bookcrossing-kirjana, joten päätin tilaisuuteen tarttua, vaikken heppatyttö ikinä ollutkaan. Tästä tulee jollain tavalla Tiina-kirjat mieleen. Kerronta on sujuvaa ja mukavaa, mutta juuri mitään ei tapahdu. Nea hoitaa hevosia ja pääsee isollekin leirille hevostenhoitajaksi. Oman hevosen hankintaakin harkitaan.

Lähinnä kiinnitin huomiota siihen, miten Neaa hiukan kiusataan tallilla ja haukutaan läskilinssiksi (koska hänellä on silmälasit ja ilmeisesti pari ylimääräistä kiloa). Muut tytöt arvelevat, ettei kukaan poika ikinä voi hänestä kiinnostua, kun on niin ruma, ja ihmetellään, kun joku poika osoittaakin arvostusta (vaikkei mitään seurustelujuttuja kirjassa varsinaisesti olekaan.)

Vähän kieltämättä häiritsee, että lastenkirjojenkin pitää pyöriä näin paljon ulkonäön ja poikienmetsästyksen ympärillä. Ja jossain välissä Neakin päättää laihdutaa tullakseen paremmaksi ratsastajaksi. Toisaalta nämä jutut taitavat olla lasten arkipäivää varsinkin nykyään, joten ehkä se tuo vain realismia kirjaan. Tai ehkä ylireagoin, onhan tässäkin kirjassa hepat kuitenkin pääosassa. Ja läskilinssille käy kuitenkin hyvin, eikä ulkonäkö olekaan se tärkein juttu ihmissuhteissa. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, mitä kirjan kohderyhmä itse näistä asioista ajattelee, itse kun olen tästä todennäköisesti ihan pihalla.