Pakkasen dekkari oli mukavan helppolukuinen välipalakirja, vaikkei mitään suurta kirjallisuutta ehkä olekaan. Kirjassa valmistellaan tuoreen menestyskirjailijan Laura Halosen 40-vuotisjuhlia, juhlitaan niitä ja setvitään jälkipyykkiä, kun jatkoilla joku murhataan. Vaikkei kirjan takakannessa tätä kerrotakaan, on melko helppoa arvata kuka kuolee. Ja tällä kertaa arvasin murhaajankin jopa melko aikaisin, vaikken kunnolla osannutkaan itselleni perustella, miksi juuri tämä tyyppi murhasi. Se oli ihan virkistävä poikkeus, yleensä kun murhaaja jää minulta löytämättä (tai sitten luen liian haastavia dekkareita). Motiiveja murhaan paljastuu kuitenkin useammalta taholta, joten arvuuteltavaa tarvittaessa on.

Kiinnostavin hahmo on ehkä Maria, Lauran käly, joka on omistanut elämänsä kostolle. Marian elämässä ei tunnut enää olevan muuta sisältöä kuin viha ja kohteen jatkuva kiusaaminen. Tähän henkilöön on hiukan vaikea samaistua, kun ei itse ketään vastaavaa tunne, mutta mielenkiintoinen hän kyllä on. Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka tuollaisesta kaunasta pääsee yli, tai onko siitä enää edes mhadollista päästä yli. En ole lukenut muita Outi Pakkasen kirjoja, joten en tiedä, käsitelläänkö häntä enää muissa tarinoissa. Osa hahmoista, ainakin valokuvaaja Anna Laine, kuitenkin käsittääkseni on kestohahmoja, jotka useammassa kirjassa seikkailevat.

Tässäkin dekkarissa muuten kokattiin ruokaa. Onkohan se joku dekkaristien yleinen harrastus? Tässä sitä ei kuitenkaan tehty ärsyttävyyteen asti, onneksi.