Harglan (taiteiljanimi käsittääkseni) dekkarit ovat viihdyttävän poirotmaista luettavaa. Jännitystä ja vauhtia ei juurikaan ole, mutta arvoituksia pääsee itse arpomaan mukana, ja lopussa apteekkari paljastaa kohtalaisen monimutkaisen ratkaisun yleisölle ja myös lukijalle. Piritan kuristaja on sarjan neljäs kirja ja Olevisten kirkon arvoitus ensimmäinen, mutta nämä voi mielestäni hyvin lukea sekaisinkin. Piritan kuristajassa en ollut lähelläkään ratkaista arvoitusta itse; Olevisten kirkossa sentään hoksasin motiivin ensimmäisen murhan takana, jotain sekin. Mutta itse murhan pohtiminen on iso ilo sekin.

Ensimmäisen kirjan esipuheesta jäi kuva, että apteekkari Melchior oli todellinen  henkilö, joka oli jonkun murhan ilmoittanut ratkaisseensa. Vanhoista papereista oli jokin tällainen merkintä löytynyt. Tämä on hauska lähtökohta kirjoittamiselle.

Paitsi dekkarina nämä toimivat myös historiankirjoina. Ne sijoittuvat 1400-luvun Tallinnaan ja kuvaavat sekä paikkaa että aikalaisten elämää hyvin. Myös ajan apteekkarin ammatista syntyy hyvä kuva. Ehkä joku sanasto olisi hyvä ollut olla mukana; kaikki termit eivät olleet minulle selviä, eikä niitä tarinassakaan selvitetty. Kirjat kuitenkin herättivät Tallinnan-matkakuumeen. Sinne voisi olla mukva mennä tällaisen kirjan kanssa.