Kirjoittaja on norjalainen mentaalivalmentaja, joka auttaa työkseen mm. huippu-urheilijoita. En enää muista, miten alun perin päädyin näitä lukemaan, mutta henkisen valmennuksen kirjallisuuden piirissä nämä olivat ihan mukavaa luettavaa. Ensimmäinen kirja, Paras, kertoo enemmän teoriasta ja toinen kirja, Helvetinviikko, on puolestaan viikon mittainen käytännön harjoitus.

Erik kertoo kirjoissaan myös omista kokemuksistaan mm. Norjan erikoisjoukoissa, auto-onnettomuudessa, ja siitä miten päätyi valmentajaksi. Ensimmäinen kirja oli ehkä mielekkäämpi. Ainakin näin peräkkäin luettuina Helvetinviikko toistaa turhan paljon ensimmäisen tekstiä. Toki tuo toisto tekee siitä itsenäisesti luettavan opuksen.

Aluksi Paras-kirjassa haetaan uutta näkökulmaa arkeen, miksi pitäisi muuttua, ja ehdottaa mm. ajatusleikkiä omasta kuolemasta. Kun joku päivä kuitenkin kuolee, mikä on merkitys taaksejääneellä elämällä. Ja jos jatkaa, kuten nyt, ei päädy mihinkään.

Bertrand kehottaa luovan motivoivan ja tunteisiin vetoavan tavoitteen, mieluummin liian ison kuin pienen, ja sille välitavoitteet. Kun tavoite on mielessä, tulee helpommin tehtyä oikeita valintoja sen eteen. Tavoitteen eteen tehty työ ratkaisee, ja pienistä päivittäisistä valinnoista kertyy ajan mittaan se ero, jolla voittajat ja häviäjät eroavat toisistaan.

Se olikin ehkä kirjan mielenkiintoisin ajatus kirjassa: arkipäivän valintojen vaikutus tavoitteisiin. Ainakaan tällaisenaan en muista siihen muissa kirjoissa törmänneeni. Kaikki periaatteessa tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät sitä tee, ja ero syntyy jo tällaisista pienistä kysymyksistä: Nousenko ylös heti vain nukunko hetken? Vietänkö aikaa lasten kanssa ennen kouluun/päiväkotiin menoa? Syönkö terveellisen lounaan vai ostanko pikaruokaa? Aloitanko valmistautumisen nyt vai myöhemmin?

Ja kysymykset voi muotoilla myös toisin. Sen sijaan, että kysyisi, istunko mieluummin sohvalle vai lähdenkö lenkille, voi sen muotoilla toimivammin, kumpi tuntuu tunnin jälkeen paremmalta: seistä suihkussa lenkin jälkeen vai sohvalla vietetty tunti.

Helvetinviikko esitteli Bertrandin opeista johdetun konkreettisen harjoituksen, joka kestä nimensä mukaisesti viikon. Jokainen laatii viikolle omat säännöt ja tavoitteet, mutta joitain yhteisiäkin sääntöjä kaikille on. Esimerkiksi joka aamu herätään kello viisi ja mennään nukkumaan kymmeneltä illalla, paitsi torstain ja perjantain välisenä yönä ei nukuta ollenkaan. Joka päivä kuntoillaa, syödään terveellisesti, sosiaalinen media on työaikana kielletty ja TV:tä ei katsota ollenkaan. Viikon ajan ollaan siis mahdollisimman tehokas ja hyvä versio itsestään.

Joka päivälle on myös oma teema, jonka suhteen itseään kehitetään: maanantaina pohditaan tapoja, ja tiistaina eri mielentiloja, moodeja, eri tarkoituksissa ja keskittymiskykyä. Keskiviikkona harjoitellaan ajanhallintaa. Torstaina mennään pois mukavuusalueelta, etsitän joku itseä pelottava asia ja tehdään se. Perjantain teemana on lepo ja palautuminen, lauantaina kehutaan itseä ja sunnuntaina etsitään uusi näkökulma elämään ja palkitaan itsensä onnistuneesta viikosta.

Ideana on, että vaikkei samaa tahtia aina jaksaisikaan, jää helvetinviikosta joitain hyviä tapoja käyttöön arkenakin. Onnistumisesta saa melkoisen hyvänolontunteen ja kehittymistä on hiukan tapahtunut. Viikon voi pitää säännöllisestikin vaikka kerran vuodessa. Joskus tällaista voisi olla mukava kokeilla. Tarkoitus kun ei ole eristäytyä maailmasta vaan nimenomaan elää omaa arkea mahdollisimman hyvin.

Kirjoista sai ihan hyviä ideoita, nyt kun ne vielä saisi omaan käyttöönsä (eli tekisi niitä oikeita valintoja). Kirjojen tunnuslausekin oli ihan motivoiva eri versioissaan, eli kestät enemmän kuin luuletkaan tai pystyt parempaan kuin luuletkaan!