Anna-Leena Härkösen esikoisteoksessa 16-vuotias Alpo "Allu" Korva joutuu kesälomakseen sukulaisten maatilalle heinätöihin, tutustuu paikalliseen nuorisoon ja rakastuu heistä yhteen, Kerttuun. Kirjassa Allu kertoo itse tarinaansa ja juttu etenee soljuvalla puhekielellä. Kirja kestää kesän, ja päättyy, kun Allu palaa kaupunkiin. Rakkaustarinan lisäksi kasvutarinaakin kirjassa on.

Tämäkin kirja on kauan odottanut lukemistaan. Muistan siitä tehdyn tv-sarjan omasta lapsuudesta, mutta olin hiukan liian nuori, että olisin siitä silloin oikeasti kiinnostunut. Nyt lukiessa taas aika oli selvästi ajanut ohi, eikä tähän enää osannut millään lailla eläytyä oikein edes nostalgiamielessä.

On mielenkiintoista, miten joidenkin kirjojen kohdalla lukuajankohdalla on merkitystä. Esimerkiksi Jostein Gaarderin kirjan Sofian maailman olen lukenut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yläasteaikana se oli todella hyvä, ja siihen pystyi eläytymään, kun se toisella lukukerralla aikuisena oli enää kohtalainen lukukokemus. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä puolestaan oli yläasteella toivottoman tylsä luettava, kun se lukioaikana oli jo hyvä teos.

Vaikkei tämä kirja ihan oikeaan kohtaan osunut omassa elämässä, ei siitä pahaakaan sanottavaa ole. Tarina on elävä ja on omasta mielestäni kestänyt hyvin aikaakin. Siitä kyllä pitäisi ehkä saada jonkun nuoremman näkemys.