Blogin pitämiseen näköjään venähti pidempi tauko, vaikkei lukemiseen taukoa tullutkaan. Pitää taas yrittää uudelleen järjestää tälle aikaa.

Keltinkangas-Järvisen kirja käsittelee temperamenttia, ja sen merkitystä lapsuudessa ja koulussa. Temperamentti määritellään ihmiselle yksilölliseksi ja ominaiseksi tavaksi reagoida ympäristöönsä. Keltinkangas-Järvinen esittelee kirjansa alussa eri teorioita ja eri jaotteluja, joita temperamenttitutkimuksessa käytetään.

Hän korostaa sitä, ettei ole varsinaisesti hyviä ja huonoja temperamentteja, vaan ongelmat syntyvät lähinnä lapsen temperamentin ja ympäristön yhteensopimattomuudesta. Tässä on eroja myös kulttuurien välillä. Esimerkiksi kirja mainitsee Yhdysvaltojen ja Kiinan kulttuurien odotukset lapsilta: siinä, missä ensinmainitussa pärjää ulospäinsuuntautuneet ja vilkkaammat temperamentit, pärjää Kiinassa puolestaan hiljaisemmat lapset.

Keltinkangas-Järvinen tiivistä lopuksi kirjan opit opettajaa ajatellen kolmeen kohtaan: Ensinnäkin pitää erottaa oppilaan temperamentti, tyyli ja ohjauksen tarve toisistaan, jottei tulisi yli- tai aliarvioineeksi oppimiskykykä ja motivaatiota niiden perusteella. Toiseksi oman ja oppilaan temperamentin tunteminen auttaa ymmärtämään oppilaan opessa herättämiä affekteja, mikä parantaa vuorovaikutusta. Ja kolmanneksi oppimisvaikeuksia arvioitaessa tulee huomioida temperamentti. Nopeus ei ole yhteydessä oppimiseen.

Kirja on melko selkeä ja helppolukuinen, ja suositeltava ehdottomasti esimerkiksi opettajille tai heille, joita aihe muuten kiinnostaa. Niin mukaansatempaava se ei ole, että aiheesta kiinnostumaton sitä jaksaisi lukea.