Kirjassaan Merete Mazzarella ohjeistaa oman elämäntarinansa kirjoittamiseen. Ohessa hän pohtii omaa elämäänsä ja muiden kirjoittajien tapoja kertoa elämästään, niin työtapoja kuin tekstejäkin. Myös muita kirjoitusoppaita ruoditaan.

Alkuun hän kehottaa kirjoittamaan muistiin irrallisia muistoja elämästä, 15-20 kappaletta. Sitten niitä voi alkaa selailla ja järjestellä, ja tietysti kirjoittaa lisää. Aloittaa voi siitä, mistä haluaa, vaikka kaikkein merkittävimmästä elämäntapahtumasta, jonkin valokuvan kirvoittamista muistoista tai vaikkapa hajumuistosta. Yleensä yksi muisto johtaa seuraavaan, ja tekstiä saa näin pikkuhiljaa lisää.

Yksi mielenkintoinen idea kirjoittamiseen on myös elämänsymbolin pohtiminen. "Elämänsymboli on jokin tilanne - usein se on sattunut vaarhaislapsuudessa ja usein siihen liittyy myös jokin repliikki - jonka ihminen jälkikäteen kokee kuvaavan sitä, millainen hän on tai millaiseksi hänen elämänsä on muodostunut."

Merete pohdiskelee myös kirjoittajan vastuuta lähimmäisistä kirjoittaessaan, samoin muistojen epävarmuutta. Mitkä asiat muistaa oikein, ja mitkä muistot on luonut mielikuvissaan? Esimerkkinä Mazzarella kertoo elävästi muistavansa istuneensa pommisuojassa turvassa lapsena, vaikka sota Suomessa on jo ohi, kun hän syntyy.

Myös esimerkiksi sisarusten kokemus samasta tapahtumasta tai samasta lapsuudesta yleensä saattaa olla hyvinkin poikkeava. Tämä jotenkin jäi erityisesti mieleen, kun viime aikoina on ollut mediassa keskustelua siitä, miten esimerkiksi maahanmuuttajien aiheuttama turvattomuus koetaan. Ja miten subjektiivinen totuus nostetaan jatkuvasti esille.

Mereten tyyli kirjoittaa on mukavan jutteleva, ja ohjeet kirjoittamiseen annetaan siinä jutustelun ohessa ilman oppikirjamaisuutta. Jos siis kaipaa kirjoituksensa avuksi tarkkoja ohjeita tai harjoituksia, tämä ei ehkä ole oikea opas, mutta itse pidin kirjasta.