Yhdeksänkymmenetäluvun alussa ilmestyneessä kirjassa kerrotaan Kambodzan punaisten khmerien vallankumouksen uhreista. Kirja ei itse vallankumoukesta juurikaan kertonut, joten piti itse kerrata aihe wikipediasta, kun muistikuvat koulutunneilta olivat hyvin ylimalkaisia.

Kyseessä oli siis vallakumousliike, joka Pol Potin johdolla hallitsi Kambozaa (tai Kamputseaa) vuosina 1975-79. Kaupunkilaiset, ja varsinkin koulutettu väestö, siirrettiin maalle pakkotyöleireille, joissa yli miljoona henkeä kuoli teloituksiin, nälkään ja sairauksiin.

Kirja perustuu pääsääntöisesti noilta leireiltä paenneiden ihmisten kertomuksiin. Tarinoissa kuvataan perheiden kokemaa väkivaltaa, leirien työoloja, pakomatkoja ja lopulta elämää pakolaisleireillä Thaimaan puolella. Myös muutaman suomalaisen avustustyöntekijän työtä Thaimaan leireillä kuvataan.

Uskonnollisuus näkyy kirjassa jonkun verran. Lähetystyöntekijät ovat kristittyjä, ja usea tarinan pakolaisistakin uskoon kääntyy. Hallitseva teema se ei kuitenkaan ole, vaan inhmillinen kärsimys on pääosassa. Kokonaiskuvaa vallankumouksesta e tästä ikirjasta  saa, vaan nimenomaan yksittäisten ihmisten kohtaloista on puhe, ja tarinat linkittyvät toisiinsa vain osittain. Henkilötarinat ovat tietysti nopeampaa luettavaa kuin tiukka asiateksti. Tämä oli kohtalaisen hyvä luettava, vaikkei erinomainen teos ollutkaan. Sopii luettavaksi, jos kiinnostaa pakolaisuus yleensä tai haluaa syventää kuvaa Kambozan kansanmurhasta.