Sotapäiväkirjat on mielenkiintoista luettavaa toisesta maailmansodasta. Astrid Lindgren kirjoittaa kaiken perheenäidin näkökulmasta, ja itse sodan etenemisen lisäksi tarjolla on kuvausta sota-ajan arjesta Ruotsissa. Hän kirjoittaa, miten Ruotsissa kootaan sotilaita valmiuteen, ja myös Astridin mies, Sture, kutsutaan palvelukseen. Astrid kirjoittaa säännöstelystä, pelosta Ruotsin kohtalon puolesta ja esimerkiksi Suomen eteen tehdystä vapaaehtoistyöstä.

Sodan lisäksi kirjan sivuilla näkyy tavallisen perheen kuulumiset, mitä syötiin jouluna ja missä vietettiin lomaa, sekä äidin omat huolet lasten terveydestä ja koulumenestyksestä. Myös kirjailjan uran alkuun kurkistetaan. Näytillä on esimerkiksi Peppi Pitkätossun käsikirjoituksen mukana lähtenyt saatekirje ja kieltävä vastaus, samoin kirjoituskilpailujen voitosta kertovia lehtileikkeitä.

Pääpaino päiväkirjoissa on kuitenkin sodan etenemisellä, joista on niin omia mietintöjä kuin lehtileikkeitäkin. Astrid Lindgren toimi sodanaikana tiedustelupalvelun kirjesensuurissa, eli lukemassa yksityisten ihmisten lähettämiä kirjeitä, ja poistamassa näistä mahdollisia salaisia ja tulenarkoja tietoja. Näiden ansiosta hän on ehkä ollut tavallista paremmin sodankulusta perillä, ja kirjassa on myös suoria lainauksia kirjeistä.

Kirja antaa minusta hyvän kuvan toisesta maailmansodasta. Sodan kulun pääpiirteet on kuvattu ja sen lisäksi tarjolla on yksityinen näkökulma. Itselleni tuli sodasta uuttakin tietoa, enkä esimerkiksi ole oikeastaan koskaan ajatellut, miten sota Ruotsiin vaikutti. Historian tunneilla kun keskityttiin vain sodan aktiivisiin osapuoliin. Kirja on mukavan selkeää tekstiä, ja Lindgren osaa kirjoittaa hyvin, vaikkei kirjailija vielä olekaan. Tätä kirjaa voi hyvin aiheesta kiinnostuneille suositella.