maanantai, 27. helmikuu 2017

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945

Sotapäiväkirjat on mielenkiintoista luettavaa toisesta maailmansodasta. Astrid Lindgren kirjoittaa kaiken perheenäidin näkökulmasta, ja itse sodan etenemisen lisäksi tarjolla on kuvausta sota-ajan arjesta Ruotsissa. Hän kirjoittaa, miten Ruotsissa kootaan sotilaita valmiuteen, ja myös Astridin mies, Sture, kutsutaan palvelukseen. Astrid kirjoittaa säännöstelystä, pelosta Ruotsin kohtalon puolesta ja esimerkiksi Suomen eteen tehdystä vapaaehtoistyöstä.

Sodan lisäksi kirjan sivuilla näkyy tavallisen perheen kuulumiset, mitä syötiin jouluna ja missä vietettiin lomaa, sekä äidin omat huolet lasten terveydestä ja koulumenestyksestä. Myös kirjailjan uran alkuun kurkistetaan. Näytillä on esimerkiksi Peppi Pitkätossun käsikirjoituksen mukana lähtenyt saatekirje ja kieltävä vastaus, samoin kirjoituskilpailujen voitosta kertovia lehtileikkeitä.

Pääpaino päiväkirjoissa on kuitenkin sodan etenemisellä, joista on niin omia mietintöjä kuin lehtileikkeitäkin. Astrid Lindgren toimi sodanaikana tiedustelupalvelun kirjesensuurissa, eli lukemassa yksityisten ihmisten lähettämiä kirjeitä, ja poistamassa näistä mahdollisia salaisia ja tulenarkoja tietoja. Näiden ansiosta hän on ehkä ollut tavallista paremmin sodankulusta perillä, ja kirjassa on myös suoria lainauksia kirjeistä.

Kirja antaa minusta hyvän kuvan toisesta maailmansodasta. Sodan kulun pääpiirteet on kuvattu ja sen lisäksi tarjolla on yksityinen näkökulma. Itselleni tuli sodasta uuttakin tietoa, enkä esimerkiksi ole oikeastaan koskaan ajatellut, miten sota Ruotsiin vaikutti. Historian tunneilla kun keskityttiin vain sodan aktiivisiin osapuoliin. Kirja on mukavan selkeää tekstiä, ja Lindgren osaa kirjoittaa hyvin, vaikkei kirjailija vielä olekaan. Tätä kirjaa voi hyvin aiheesta kiinnostuneille suositella.

lauantai, 18. helmikuu 2017

Ville Kormilainen: Työ, treeni & elämä - superpomojen 24 tuntia

Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä vastapari Kohtuuden kirjalle, mutta oikeastaan näillä superpomoilla oli kokonaisuus ja kohtuus melko hyvin hallussa. Kirjassa haastatellaan perheellisiä johtotason ihmisiä, jotka myös treenaavat säännöllisesti. Haastateltujen ikä vaihteli 35:stä 55:een. Nuorimman lapsen ikä oli 2, osalla oli lapset jo kotoa muuttaneet.

Erojakin tietysti pomojen välillä oli, mutta yhteisiä piirteitä oli mm. melko säännöllinen päivärytmi, aikainen herätys ja riittävät yöunet. Monilla oli käytössä tehtävälistat ja kalenteri, jolloin pystyi keskittymään oikeisiin asioihin ja vain yhteen asiaan kerrallaan, myös palavereissa. Samaa toteuttettiin myös lasten kanssa. Valtaosa pisti puhelimet ja tietokonee pois päältä siksi aikaa, kun oli lasten kanssa kotona. Osa kyllä kaivoi ne lasten nukkumaan menon jälkeen takaisin. Työtä ei pidetty kuormittavana, vaan innostavana.

Turhuuksiin menevää aikaa olivat kaikki koittaneet karsia. Isolla osalla tämä tarkoitti esimerkiksi TV:stä luopumista. Jotkut eivät lukeneet lainkaan fiktiota, ja valtaosa yritti myös karsia puheluja ja sähköpostia. Kaikki kokivat saavansa liikunnasta energiaa päivään. Osa treenasi tavoittellisesti, osa vain kuntoillakseen. 

Kaikkiaan superpomot yrittivät pitää elämänsä tasapainossa. Kohtuudella kaikkea, että aika riittäisi työlle, treenille ja perheelle. Osa pomoista teki pidempää päivää ja näkivät lapsia vähemmän, kuin itse haluaisin tehdä, mutta melkoisesti opittavaakin näiltä löytyi. Kirja on nopealukuinen ja haastattelut mielenkiintoisia, joten tätäkin voin luettavaksi suositella.

lauantai, 18. helmikuu 2017

Juha T. Hakala: Kohtuuden kirja - Näkökulmia ääriyhteiskuntaan

Juha Hakala käy kirjassaan läpi esimerkkejä kaikenlaisista ääri-ilmiöistä, mitä länsimaisessa nyky-yhteisössä esiintyy. Tarkastelussa on mm. liikaa treenaavat ihmiset, perfektionismi, peliaddiktit, ympäristöongelmat ja seikkailunhalu, joka vie ihmiset mitä pelottavampiin suorituksiin. Ja yleensä näiden ongelmien aiheuttaja on ihminen itse, tai ehkä sosiaalinen paine, ei kuitenkaan todelliseen selviytymiseen liittyvät ongelmat

Hakala on kerännyt esimerkkejä mm. omasta elämästään, tapaamistaan ihmisistä ja internetin syövereistä, joiden keskustelupalstoilla pohditaan ortoreksiaa ja sitä, milliaset sukat vegaanille voisi kutoa. Kirjassa on paljon aiheita, joita itsekin olen joskus miettinyt. Ja toki omasta elämästänikin tunnistan välillä asioita, joissa kohtuus tuntuu liian vähältä.

Pohdinnoissaan Juha päätyy toteamukseen, että kohtuus olisi todellakin tarpeen, ja höystää johtopäätöstään mm. antiikin filosofien samansuuntaisilla viisauksilla. Jotenkin jäin kuitenkin kaipaamaan myös vastauksia - tai edes ajatuksia - siihen, miten kohtuuteen voisi yhteiskunnan tasolla pyrkiä. Pitänee siis tyytyä aloittamaan omasta elämästä, haastetta riittää sinäkin.

Kirja on mukavan leppoisa ja helppolukuinen ja tarjoaa monia hienoja kuvauksia, esimerkiksi oppijasta puhuessaan Hakala sanoo: "Hän tarvitsee kykyä kohdata hetkiä, jolloin aika virtaa hitaasti kuin terva peltikourussa."

 

maanantai, 12. joulukuu 2016

Harri Nykänen ja Jussi Piironen: Raid ja mustempi lammas

Tässä sarjakuvassa reilu rosvo Raid ajaa toisen rikollisen, Nygrenin, kanssa Suomen halki suojelemassa tätä niin rosvoilta kuin poliiseiltakin. Kirjoja en ole Raidista lukenut, mutta tv-sarjan olen pariin otteeseen nähnyt ja elokuvankin kertaalleen. 

Kirjan piirrosjälki on hienoa, mutta hiukan häiritsee, ettei Raid ole Kai Lehtisen näköinen. Siihen kun ehti taas sarjan myötä tottua. Sarjakuva ei myöskään minusta ihan onnistu luomaan sitä tunnelmaa, mikä tv-sarjasta tulee. Se voi johtua siitä, että sanattomat ruudut ovat melko nopeasti luettu, ja sitä myötä koko kirjakin.

Ehkä kaipaisin siis enemmän oppia sarjakuvien lukemiseen. Kieltämättä oma sarjakuvien lukuhistoria on pitkälti sanomalehtistripppi- ja Aku Ankka -pohjainen. Jonkun verran supersankarisarjakuvia tuli lapsena luettua, ja kesäisin mökillä tulee edelleen, mutta kaikki ovat olleet tyyppiä, joita nopea lukeminen ei huononna. Tässä siis haastetta itselle.

maanantai, 12. joulukuu 2016

Unna Lehtipuu: Timanttipesula - sijoita elämäsi fiksusti

Unna Lehtippu kirja käsittelee kolmea elämän osa-aluetta: rahaa, aikaa ja talenttia. Kirja on jaettu teemojen mukaisiin alueisiin, jossa kussakin on useampi kappale. Jokaisen kappaleen lopussa on kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omaa suhtautumistaan asiaan. Esim. lapsuuden rahamuistoja ja kodin antamaa mallia rahanmkäyttöön pohditaan.

Kirja on ihan mukava luettava. Unna on haastatellut alan ihmisiä, esim. varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmea, kertoo omista kokemuksistaan ympäri maailmaa ja lukijoidenkin kokemuksia jaetaan. Kun olen aiemmin vastaavia juttuja lukenut, ei tämä tuonut hirveästi mitään uutta, mutta oli kyllä hyvä ja helppolukuinen koonti aiheeseen. Lisää luettavaa löytyy Unnan blogista:

https://unnalehtipuu.com/