Kirjoittaja on Tampereen yliopiston aikauiskasvatuksen professori. Kirjan alussa hän saa sähköpostin, jossa pyydetään apua käännytystä odottavalle nuorelle afganistanilaiselle miehelle Ashraf Sahilille. Juha tartuu pyyntöön, ja tarjoaa piilopaikan tuntemattomalle pojalle. Kirja on nimensäkin mukaisesti päiväkirja, joka kestää maaliskuusta elokuuhun: sähköpostin saapumisesta Ashrafin poistumiseen Juhan luota.

Kirja ei sinänsä ole mitenkään jännittävää luettavaa. Se antaa kuitenkin kuvan Suomen maahanmuuttopolitiikan toiminnasta, sen sekavuudesta ja yksittäisen virkamiehen tai tavallisen tallaajan osuudesta prosessiin. Tietysti on hyväkin, ettei kirja ole mikään suuri seikkailu vaan todellinen tarina maahanmuutosta. Juha kertoo melko avoimen oloisesti mielipiteistään, turhautumistaan ja onnistumisista myös.

Kirja on julkaistu 2010 ja sen tapahtumat ovat edelliseltä vuodelta. Jotenkin osa tekstistä kuulostaa aivan nykypäivältä:

"22.7. Keskiviikko

Suomeen saapuu turvapaikanhakijoita enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kertoo päivän Helsingin Sanomat. Uutinen poikii melkoisen nettikommenttien tulvan. Pääteemat: turvapaikanhakijat köyhdyttävät Suomen talouden, kulttuurin ja yhteiskunnan."

Hyvin samankaltaista on keskustelu maahantulijoista nykyäänkin, ja tässäkin kirjassa mainitaan, miten nettikeskustelujen rasismi on koko ajan lisääntynyt. Olisikohan joku oikeasti tutkinut tätä aihetta ja esimerkiksi rasismin määrää nettikeskusteluissa eri vuosina?