Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä vastapari Kohtuuden kirjalle, mutta oikeastaan näillä superpomoilla oli kokonaisuus ja kohtuus melko hyvin hallussa. Kirjassa haastatellaan perheellisiä johtotason ihmisiä, jotka myös treenaavat säännöllisesti. Haastateltujen ikä vaihteli 35:stä 55:een. Nuorimman lapsen ikä oli 2, osalla oli lapset jo kotoa muuttaneet.

Erojakin tietysti pomojen välillä oli, mutta yhteisiä piirteitä oli mm. melko säännöllinen päivärytmi, aikainen herätys ja riittävät yöunet. Monilla oli käytössä tehtävälistat ja kalenteri, jolloin pystyi keskittymään oikeisiin asioihin ja vain yhteen asiaan kerrallaan, myös palavereissa. Samaa toteuttettiin myös lasten kanssa. Valtaosa pisti puhelimet ja tietokonee pois päältä siksi aikaa, kun oli lasten kanssa kotona. Osa kyllä kaivoi ne lasten nukkumaan menon jälkeen takaisin. Työtä ei pidetty kuormittavana, vaan innostavana.

Turhuuksiin menevää aikaa olivat kaikki koittaneet karsia. Isolla osalla tämä tarkoitti esimerkiksi TV:stä luopumista. Jotkut eivät lukeneet lainkaan fiktiota, ja valtaosa yritti myös karsia puheluja ja sähköpostia. Kaikki kokivat saavansa liikunnasta energiaa päivään. Osa treenasi tavoittellisesti, osa vain kuntoillakseen. 

Kaikkiaan superpomot yrittivät pitää elämänsä tasapainossa. Kohtuudella kaikkea, että aika riittäisi työlle, treenille ja perheelle. Osa pomoista teki pidempää päivää ja näkivät lapsia vähemmän, kuin itse haluaisin tehdä, mutta melkoisesti opittavaakin näiltä löytyi. Kirja on nopealukuinen ja haastattelut mielenkiintoisia, joten tätäkin voin luettavaksi suositella.