Tämä kirja on suoraan Sivullisen pariksi kirjoitettu, eikä se varmaan edes toimisi yksinään. Kirja on tarttunut siihen, ettei Meursaultin tappamalle arabille ole edes annettu nimeä, ja kertoo arabin tarinan hänen veljensä silmin. Kirja on ilmestynyt 2014, englanniksi viime vuonna, eikä suomennosta taida vielä olla olemassa, mutta uskoisin sen vielä ilmestyvän. Englanninkielinen kirja oli ihan luettavissa, vaikka hienommat yksityiskohdat minulta varmaan ohi menivätkin.

Kirjassa algerialainen arabi Harun istuu baarissa Oranissa kertomassa tarinaansa kirjan lukijalle. Hän kertoo veljensä Musan elämästä ja kuolemasta ja miten tapahtuma on lyönyt vahvan leiman koko Harunin ja hänen äitinsä elämään. Kirjan rakenne seuraa hyvin tarkasti Sivullisen rakennetta. Se alkaakin kertomalla, että kirjoittajan äiti on yhä elossa, käy läpi samanlaisia juonikuvioita ja päätyy keskusteluun uskonnon edustajan kanssa. Siinä missä, Meursault puhuu papille, Harun puhuu imaamille. 

Kirja ottaa kantaa ranskalaisten kolonialismiin Algeriassa, kuvailee sen jälkimaininkeja itsenäisyyden saavuttua ja tietysti myös Harunin omaa kokemusta ulkopuolisuudesta. Kirja viittaa jatkuvasti Sivulliseen ihan suoraankin, enkä tiedä olisiko tämä ollenkaan itsenäisesti luettavissa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen Sivullisen jälkeen kyllä.