Viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Venäjä-tutkija pyrkii tekemään naapurimaatamme ymmärrettävämmäksi omilla esseillään. Vaikka kirja sisältää paljon tietoa, niin varsinainen tietokirja se ei ehkä ole, vaan pikemminkin pohdiskelevaa mielipidekirjoitusta. Selkeä mielipiteen ilmaisu on toki hyväkin asia, objektiivisuutta kun ei oikein ole olemassa, varsinkaan kysymyksessä, mitä Venäjän kanssa kannattaa tehdä. Eikä tämä kirjoittaja pelkää esittää kärkkäitäkään mielipiteitä.

Kirja on sujuvaa, muttei ihan helppoa tekstiä, ja siitä saa enemmän irti, jos on jotain taustatietoa aiheesta. (Varmasti saisi vielä enemmän, jos aiheesta minua enemmän tietää. Itse kun en ole historiaan tai yhteiskuntatieteisiin erityisen perehtynyt.)  Kirjassa käydään läpi osa Venäjän historiaa ja Suomen suhdetta siihen. Mielenkiintoinen oli esimerkiksi pätkä, jossa vertaillaan Suomen ja Venäjän älymystöjä, ja näiden suhteita valtioihinsa.

Vihavainen ottaa myös kantaa NATO-keskusteluun pariin otteeseen. Hänen mielestään NATOon ei pidä liittyä, vaan Suomen kuuluisi säilyä harmaalla alueella idän ja lännen välissä. Tässä yhteydessä oli jossain välissä myös pohdittu kansojen erilaisia arvoja ja niin Suomen kuin Neuvostoliiton asemaakin niissä. Sopivasti uusimmassa Tiede-lehdessä oli myös artikkeli Suomen ja Venäjän ajattelutapojen eroista:

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/miten_venalaiset_ajattelevat

Erilaisista arvoista tuli mieleen myös aiemmin lukemani Rauhan Utopia. Molemmissa oli korostettu sitä, miten kannettu demokratia ei kaivossa pysy, eli länsimaisten arvojen siirtäminen muihin maihin ei ole juurikaan onnistunut, eikä muiden maiden asioihin kannatta liikaa nokkaansa työntää. Tämä on kieltämättä haastava kysymys. Mihin asti pitää hyväksyä, että kullakin maalla on oma kulttuurinsa ja omat tapansa? Vaikkapa erilaiset äänestystavat on varmasti helppo hyväksyä, jo Suomen ja Ruotsin välillä on erilaiset menetelmät. Ja vastaavasti kansalaisten joukkotuhoa on helppo vastustaa (ainakin mielipiteen tasolla), mutta missä tässä välissä menee se raja? Siihen kun olisikin helppo vastaus.