Tähän hätään luin toisenkin japanilaisuutta suomalaisin silmin valottavan kirjan. Marutei Tsurunen, tai alunperin Martti Turunen, kertoo tässä omaelämäkerrassaan, miten päätyi Japanin senaattiin ensimmäisenä länsimaalaisena.

Marutei kertoo lyhyesti lapsuudestaan ja opinnoistaan, ensimmäisestä vaimostaan, sekä toiveestaan päästä lähetystyöhön Afrikkaan. Tie vie kuitenkin sattumalta Japaniin Tokioon ja melkoiseen elämänmuutokseen. Marutei eroaa ensimmäisestä vaimostaan ja lähetystyöstään, uskontokin muuttuu matkan varrella, vaikkei katoakaan. Toinen vaimo löytyy hiukan sattumalta. Marutei on jo päättänyt erota vaimostaan ja kosii paria tyttöä melko pikaisesti ensitapaamisen jälkeen saadakseen takaajan viisumilleen. Toinen "kosintayritys" onnistuu, Sachiko Tanaka -niminen tyttö suostuu kosintaan.

Japanin kansalaisuuden hankkiminen osoittautui erittäin vaikeaksi ja aikaa vieväksi, ja mm. Martti-nimi täytyi muuttaa japanilaiseksi. Oman paikan etsiminen vie työstä toiseen ja lopulta Japanin senaattiin. Marutei on kyllä tehnyt kunnioitettavan määrän työtä päämääränsä eteen, mm kampanjoimalla juna-asemilla jokainen arkiaamu, ja jatkamalla sitkeästi useasta epäonnistumisesta huolimatta.

Vaikka Marutei on aivan eri sukupolvea kuin itse olen, yhdistää suomalainen kulttuuritausta meitä enemmän kuin ikä erottaa. Kirjassa pohditaan ihan mielenkiintoisia eroja maiden välillä ja esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Myös vaalikäytäntöjä ja Japanin senaatin toimintaa selvitetään hyvin. 

Marutei Tsurunen esittelee kulttuurierojen lisäksi omaa työtään Japanin senaatissa. Hän on saanut esimerkiksi edistettyä luomuviljelyä merkittävästi. Marutei esittelee myös kuusi periaatetta, jotka häntä ovat johdattaneet parlamenttityössä:

1. Pidä lupauksesi.

2. Älä valehtele.

3. Keskity vaihtoehtoihin, älä kritisoimiseen.

4. Esiinny vaatimattomasti.

5. Kuuntele ja vastaa kysymyksiin.

6. Pidä huolta terveydestäsi.

Ei kuulosta ollenkaan huonoilta ohjenuorilta.