Tälläkin kertaa luin kirjaparin, ja nyt jälkimmäinen on oikeasti ensimmäisen kirjan pariksi kirjoitettu. Ensimmäinen kirja on Albert Camusin Sivullinen, joka ilmestyi vuonna -42, suomeksi -47.

Kirjan juoni on melko yksinkertainen (seuraa paljastus): (Algerianranskalainen) mies tappaa arabin ja tuomitaan kuolemaan. Kirja on melko tiivis paketti. Se alkaa miehen, Meursaultin, äidin kuolemasta ja hautajaisista, jatkaa kuvailemalla hänen tavallista elämäänsä ja tapaamiaan ihmisiä, sitä miten hän hiukan sattumalta päätyy tappamaan nimettömäksi jäävän arabin. Ja miten hän sitten istuu vankilassa odottamassa kuolemantuomiota.

Kirjan kieli on hienoa. Välillä se on hyvin yksinkertaisen lakonista, kuten alkusanoissa: "Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen." Ja välillä hyvin kuvailevaa, kuten hetki ennen arabin tappoa: "Hetken kuluttua palasin rantaan ja lähdin kävelemään.  Sama punainen hohde. Meri läähätti hiekassa pienten laineidensa koko nopealla ja tukahtuneella hengityksellä. Kävelin hitaasti kallioita kohti, ja otsani tuntui paisuvan auringon paahteesa. Kaikki tuo helle oli painona päälläni ja vastusti kulkuani."

Sivullinen tuntuu olevan hyvin analysoitu kirja, josta kaikilla on tai pitäisi olla mielipide. "Eksistentialismin klassikko" taitaa olla yleisin kuvaus. Eksistentialismi puolestaan on  (wikipedian mukaan, piti luntata) filosofian tai kirjallisuuden suuntaus, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Siihen tämä kyllä omastakin mielestä hyvin sopii. Meursault ei tunnu seuraavan yleisiä normeja, ei ole esimerkiksi kunnianhimoinen, ja kokee jonkinlaista sivullisuutta yhteiskunnasta ja sen arvoista.

Kirja oli mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. En ehkä saanut siitä niin paljon irti, kuin mitä muut tuntuvat analyysien perusteella saaneen, mutta tämä kyllä ansaitsisi ehkä toisen lukukierroksen.